Tähtitehdas

Olen pyörittänyt pienimuotoista latvatähtitehdasta. Innostuin jouluisista askarteluista, kun maassa oli hanki ja järvikin melkein jäässä. Nyt ei ole jouluisista fiiliksistä enää tietoakaan, kun kaikki on mustaa ja märkää.

Tähtitehdas jatkaa kuitenkin, koska olen menossa taitokorttelin joulukylään, pieneen sievään mökkiin, myymään käsitöitäni 11.-12.12. Tervetuloa moikkaamaan, jos eksytte paikalle.

Isänpäivän viettoa

Tänään piti taas tehdä töitä, vaikka isänpäivä olikin ja flunssa tuntuu näivertävän sisuksissa. Huovutin pienen liivin, lähinnä nähdäkseni, paljon siihen kuluu aikaa ja täytyy todeta, että ihan tarpeeksi. Työskentely tuntui tökkivän, vaikka lopulta valmista syntyikin.

Päivä parani huomattavasti, kun kävin istuskelemassa ulkosaunan leppeässä lämmössä. Saunan päälle söimme leivinuunissa hautunutta, naudan suikalelihasta tehtyä kastiketta, hunajalla ja smetanalla höystettyjä suolakurkkuja sekä palan painikkeeksi punaviiniä. Jälkiruoaksi nautimme puolukka-piparkakkurahkaa.

Yritin tehdä muutaman joulukortinkin, mutta ilmeisesti veri kiersi pään sijaan mahassa ja totesin homman mahdottomaksi. Nyt siis sohvalle hetkeksi ja sitten nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta laittamaan lapsia taksiin.

Hyvää isänpäivän loppua kaikille isille ja ukeille! Tosin luulen, että harva mies on jaksanut tänne asti postausta lukea, jos on jostain syystä blogiini eksynyt... =)

Saunatonttu saa paikan

Tänään nuorimmainen meni päiväksi ystävälleni hoitoon, että saan huovuttaa. Työskentelen ulkosaunalla, joten ennen varsinaisten hommien aloittamista on lämmitettävä vesi padassa ja pantava kiukaan alle tulet. Jostakin syystä sain tuhrattua melkein kaksi tuntia arvokasta työaikaa tulien sytyttämiseen. Lopulta, kun korvistani sauhusi savua ja kipinät lentelivät silmistä, onnistuin. Sain villan jämistä pari työtä tehtyä. Toisen luulin menneen pipariksi, kunnes tajusin, että siitä saattaakin syntyä jotain todella mukavaa, jota en olisi älynnyt ilman epäonnistumista. Ehkäpä jo huomenna voin esitellä aikaansaannokseni, ellei lopputulos ole fiasko. Siinä tapauksessa hautaan työn jonnekin laatikoiden syövereihin, enkä hiisku siitä teille sanaakaan.

Alku aina hankalin...

Blogini on ollut luotuna jo useita kuukausia, mutta tekstiä en ole saanut aikaiseksi. Ehkä suurin itselleni keksimä tekosyy olla kirjoittamatta oli se, että poikalapsi rikkoi vahingossa kameran alkukesästä, enkä näin ollen voinut ottaa kuvia blogiani varten. Viime viikolla hankin kuun alussa perustamalleni käsityöyritykselle kameran, joten sekin tekosyy poistui.

Tämä päivä on mennyt töitä tehdessä. Aluksi lämmitin ulkosaunan ja huovutin siellä yhden pussin. Huomasin, että kaikki luonnonväriset villat alkavat olla loppu, joten täytyy pikimmiten suunnata villakauppaan. Toinen vaihtoehto on mennä pesemään naapurin lampurin kanssa villoja ja viedä ne karstattavaksi paikalliselle pienelle villasirkukselle. Ehkäpä se olisi mukavampi vaihtoehto ja tulisi samalla hoidettua sosiaalisia suhteita.

Kun sain huovutushommat valmiiksi, aloin työstää yritykseni kotisivuja, joista kuulette myöhemmin lisää. Mies ystävällisenä ihmisenä (tai ehkä rakkaudesta uuteen kameraan) otti ulkona kuvia valmiista tuotteista. Lapsityövoimaa käytettiin mallin töissä ja kissakin telläsi itsensä kuviin mukaan. Ihan tuottelias päivä siis ollut jo tähän mennessä. Taidan kuitenkin pomottaa itseäni vielä sen verran, että ompelen muutaman huopapussukan valmiiksi kynttilän loisteessa, glögiä nautiskellen.