Joulukuulumisia

Vietimme joulun mummolassa yhdessä veljeni perheen kanssa. Lapsia oli paikalla kahdeksan ja meininki sen mukaista. Joulupukki kävi aattona ja kaikki lapset, yhtä korviaan pitelevää musiikkikriitikkoa lukuunottamatta, lauloivat pukille ja pari uskaltautui syliin asti istumaan. Joulu sujui perinteisissä merkeissä syöden, pelaten ja myös glögiäkin maisteltiin.

Tapanina tulimme kotiin kamalassa lumimyräkässä. Joulun aikaan vesiputket olivat jäätyneet valuvasta hanasta huolimatta ja vesipumpun moottori oli kärvähtänyt siinä samalla. Tapaniksi suunniteltu sohvalla makoilu, kirjan lukeminen ja suklaan mässytys vaihtuivat siis veden hakureissuihin naapurista ja ulkosaunan lämmitykseen ja lumen sulatteluun pesuvedeksi.

Eilinen meni kaupungilla ystävän kanssa laukatessa. Minulle piti löytää iltapuku maakuntajohtajan uuden vuoden vastaanotolle, jonne joudun (tai pääsen?) mieheni avecina. Onneksi puku löytyi ja vieläpä erittäin halvalla, joskin huivi, kengät ja meikit nostivat rahan menoa huomattavasti. Mutta onpahan nyt yksi iltapuku kaapissa roikkumassa myös vastaavan varalle. Aluksi haaveilin iltapuvun huovuttamisesta, mutta kutsu tuli sen verran myöhään, että en viitsinyt enää joulukiireiden keskellä ottaa puvun valmistuksesta stressiä.

Tänään on ollutkin sitten vähän rennompi päivä. Olen tehnyt paperitöitä kylpytakki päällä ja näköjään koko perhe vötkyilee vielä yöpuvuissa, vaikka iltapäivä on pitkällä. Isä ja poika rakentavat nosturia Meccanoista, vanhempi tytär lukee joululahjaksi saamaansa kirjaa ja nuorimmainen kaivelee tavoilleen uskollisena napaansa. Täytynee itse kuitenkin ravistautua irti tästä sunnuntai-fiiliksestä ja lähteä huovuttamaan hattua saunalle.