Hupsista!

Nostan kädet pystyyn! En saa koskaan lopetettua "matkaraporttiani". Enkä enää, suoraan sanottuna, muista reissuamme niin johdonmukaisesti, että voisin siitä järkevästi kirjoittaa. Täytynee siis haudata projekti ja alkaa bloggaamaan joka päiväisistä asioista. Olen monesti ajatellut tässä viimeisten kuukausien aikana, että voisin kirjoittaa tästä tai tuosta blogiini, mutta koska matkakertomus on ollut kesken, en ole sallinut itseni säveltää muita juttuja väliin. Pitäisi kai minun tuntea tässä iässä itseäni sen verran, että olisin tajunnut suosiolla tunnustaa, että eihän siitä(kään) koskaan tule valmista. Mutta kuten vanha sananlasku sanoo: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Matkalla, osa 2, Göteborg - Hampuri

Hupsista! Onpa taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Ajattelin jatkaa kesken jäänyttä matkakertomusta, vaikka hädin tuskin muistan niin vanhoja tapahtumia. Lähinnä itseäni varten, yritän kuitenkin pitää päiväkirjaa näin jälkikäteen, että muistaisin muutaman vuoden päästä edes jotain reissusta.

Vietimme Göteborgissa muutaman tunnin ennen laivan lähtöä. Kävimme kävelemässä alueella, jossa oli kävelykatuja ja pieniä putiikkeja. Sieltä löysin mm. keltaisen tiskirätin, jossa oli sinisellä painettuna Victoria ja Daniel. Olen pyyhkinyt kuninkaallisilla pöytää nyt pari viikkoa ja värit ovat tällä hetkellä jotain muuta kuin Ruotsin lipussa. ;)

Kööpenhaminan Nyhavn Legoista rakennettuna

Menimme lautalla Fredrikshavniin Tanskaan, josta ajoimme illalla Nymindegabin leirintäalueelle. Olimme siellä kolme yötä mökissä. Leirintäalue oli todella mukava ja isäntäpari myös. Alueella oli mm. vesiliukumäkiä, uima-altaat lapsille ja aikuisille sekä poreallas. Uskallan suositelle paikkaa kaikille, jotka niille nurkille sattuvat.
Olimme perillä illalla joskus 23 aikaan ja mieheni kanssa ajattelimme, että ensimmäisen päivän perillä lepäilemme ja katselemme maisemia Ringkøbingin vuonon ympäristössä ja toisena päivänä lähdemme Legolandiin, jonne lupasimme lapset viedä. No toisin kuitenkin kävi. Lapset aloittivat heti aamusta mankumaan, että Legolandiin pitäisi päästä ja mieluiten heti. Arvelimme, että emme saa sen siunaaman rauhaa koko päivänä, joten muutimme suunnitelmia ja vietimme päivän Legolandissa. Meillä oli mukavaa, etenkin legoihin hurahtaneella pojan viikarilla, mutta sieti ollakin, sen verran paljon liput ja kaikki syömiset ym. paikan päällä maksoivat.

Poikalapsi hain hampaissa

Toisena päivänä kiersimme vuonon ja pysähdyimme mm. Hvide Sandin kalastajakylään ja Ringkøbingin kaupunkiin. Ostimme matkalta leijan ja kävimme vielä lennättämässä sitä hiekkarannalla vuonon kiertämisen jälkeen. Uimaan menimme leirintäalueen altaille. Kuulin, että paikalliset eivät ui meressä vaarallisten merivirtojen vuoksi, mutta turisteja hukkuu joka vuosi, kun virta vie varomattoman uimarin mukanaan.

Sää oli sopivan tuulinen leijan lennätykseen

Isosisko lämmittää palelevaa pikkusiskoa

Läksimme ajelemaan Nymindegabista seuraavana aamuna kohti Saksaa. Meillä ei ollut varattua majoitusta, vaan päätimme ajaa niin pitkälle, kun persaukset kestävät. Ne kestivät lopulta jonnekin Hampurin eteläpuolelle. Tai oli pakko, koska juutuimme kahdeksi tunniksi ruuhkaan ohittaessamme Hampurin keskustaa. Kun pääsimme iltamyöhällä kaupungin ulkopuolelle, etsimme heti ensimmäisen mahdollisen majapaikan. Ikävä kyllä hotellilla ei ollut kuin pieniä huoneita tarjolla, joten naisväki ja miesväki joutuivat erilleen. No pääsinpähän hiippailemaan iltasuukolle naapurihuoneeseen.

Matkalla, osa 1

Blogissani on ollut pitkään hiljaista, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että aloitan matkakertomuksen, ennen kuin olemme takaisin kotona. Tässä siis matkan vaiheita osa 1:

Matkustimme Pariisiin autolla. Ehkä vähän hullua kolmen lapsen ja kamalan tavarapaljouden kanssa. Toisaalta kaikkia tavarat eivät olisi millään mahtuneet lentoyhtiöiden painorajoituksiin ja aika monta mielenkiintoista paikkaa olisi jäänyt näkemättä.

Ensimmäisenä matkapäivänä ajoimme Turkuun. Perillä olimme vasta iltamyöhällä, joten painelimme suoraan sänkyihin. Aamulla täytyi lähteä satamaan niin aikaisin, ettemme ehtineet edes aamupalalle, vaan saimme leipäpalaset ja kahvikupposet hotellin vastaanotossa.

Päivälautalla oli mukava matkustaa. Lapset touhusivat alkumatkan leikki- ja pelihuoneessa. Puolilta päivin aukesi laivan sauna- ja uima-allasosasto, jonne menimme herättelemään ruokahalua. Polskittuamme kylliksi menimme syömään seisovaan pöytään. Mahat täynnä kävimme vielä ohjatussa laivasuunnistuksessa ja lapset osallistuivat piirrustuskilpailuun. Loppumatka meni ihania merenrantataloja katsellessa ja sitten olikin jo aika siirtyä autokannelle.

Meillä ei ollut varattua majoitusta yöksi, joten lähdimme vain ajelemaan eteenpäin ja katselimme mahdollisia yöpaikkoja. Kävin parissa hotellissa Södertäljessa ja molemmista tarjottiin ei oota. Jostain saamastamme kartasta löytyi osoite Ytterjärnassa olevaan matkustajakotiin. Ajoimme sinne ja kuinka ollakaan siellä oli yksi huone vapaana, joka riitti meille. Ei kun lakanat sänkyihin ja muksut maaten. Katselimme miehen kanssa hetken telkkaria miniläppäriltä, mutta luovutimme, kun kumpikin lähinnä nukkui kyynärpäiden varassa.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen läksimme ajelemaan pieniä teitä pitkin kohti Göteborgia. Matkalla näimme opasteen Kolmårdeniin, jonne hetken mielijohteesta käänsimme ajokkimme. Hieno paikka, jossa pääsi todella lähelle eläimiä. Suosittelen! Kävimme safarillakin linja-auton kyydissä. Isoilla aidatulla alueilla eleli esimerkiksi leijonia, kirahveja, susia ja karhuja, joita sai katsella auton ikkunasta aivan läheltä. Omalla autollakin olisi voinut ajaa, mutta bussikyyti tuntui helpommalta ratkaisulta, eikä hintakaan huimannut päätä. Jokaiseen aitaukseen mennessä oli kyltit, missä luki, että autosta ulos nouseminen ja ikkunoiden avaaminen on hengenvaarallista. Itselleni ainakaan ei olisi ensimmäisenä tullut mieleen nousta autosta, sen verran kunnioitusta auton vieressä olleet (puoli)villit eläimet herättivät.

Kolmårdenin mennessä kiinni, lähdimme ajamaan kohti Göteborgia. Meillä ei ollut varattua huonetta, joten vanhempani etsivät internetistä mahdollisia vapaita hotellihuoneita. He vinkkasivat yhdestä hotellista aivan Göteborgin lähellä, josta saimme huoneen ja pääsimme nukkumaan illan kääntyessä yöksi. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Tanskaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Matkakuumetta

Aika on mennyt kuin varkain tänä vuonna. Olemme mieheni työn vuoksi menossa Pariisiin kesäkuuksi ja siihen on tuntunut koko ajan olevan pitkä aika, vaan eipä ole enää. Kuukauden päästä pitäisi kaiken olla pakattuna ja valmista. Lapsilla ei ole passeja, asunto perillä on vielä kiikun kaakun, auto pitäisi huoltaa ennen lähtöä ja etsiä jostain suksiboxi katolle.
Minun pitäisi keksiä itselleni töitä mukaan otettavaksi. En varmaankaan voi ottaa kuutiota villaa noin 3000 km:n automatkalle, joten täytynee napata mukaan tarvikkeita koruja varten. En yhtään tiedä, että onko Pariisissa huovutustarvikkeita saatavilla, mutta suomenlampaan villaa tuskin ainakaan löytyy. Kierrätysmateriaaleja uskoisin sieltä saavani, koska kirpputorit ovat, ainakin tämän lähteen mukaan, saaneet alkunsa Pariisista. En malta odottaa, että pääsen penkomaan pariisilaisten hylkäämiä aarteita!

Ennen Pariisin reissua lähden ystäväni kanssa Saarenmaalle. Lähtö on nyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja paluu sunnuntaina illalla. Aika jännittävää lähteä reissulle ilman muuta perhettä, koska tähän asti reissuni ovat olleet korkeintaan yhden yön mittaisia. Aion ainakin ottaa kaikki mahdolliset hoidot, mitä ehdin, koska majoitumme kylpylähotellissa. Jos joku tietää käsityötarvikkeita myyviä liikkeitä Kuresaaresta, niin vinkkejä otetaan vastaan.

Hiihtolomailua

Viime viikolla olimme hiihtolomalla Nurmeksen korvessa vanhassa savottakämpässä, jossa olimme viikon myös toissa kesänä. Mökillä oli tällä kertaa parhaillaan 11 lasta ja 8 aikuista. Hulinaa siis riitti ja töitä. Kämpässä oli ulkovessa, ulkosauna ja kantovesi avannosta sekä jokunen lämmitettävä uuni. Oman mielenkiintonsa viikkoon toi flunssa, johon liittyi mahatauti. Kolme lasta ehti sairastamaan taudin mökillä, meidän poikalapsi yhtenä. Tytöt sairastuivat kotona perjantaina ja minä pidin sunnuntain kuumetta ja eilisen mahatautia. Ikävä lisä hiihtolomaviikkoon.

                                       

Lapsilla tuntui olevan hauskaa, vaikka osa porukasta vuorollaan sairastikin ja ulkovessa tuntui ainakin alkuviikosta pelottavalta paikalta. Tyttösten taustalla oleva sauna lämpesi joka ilta ja suurin osa lapsista harrasti lumihangessa käyntiä useammankin kerran joka saunareissulla.

                            

Hiihtämistäkin harrastettiin, koska hiihtolomalla oltiin. Hiihtokilpailuja ei pidetty, vaikka poikamme tuuletuksesta voisi niin päätelläkin. Kaikista mieluisin harrastus taisi ulkona olla mäenlasku ja pilkilläkin lapset kävivät useammankin kerran. Saalista ei tällä reissulla tullut, mutta kokemus karttui.

Reissu oli mukava, joskin veljenpoika totesikin viimeisenä aamuna (oksennettuaan yön), että täällä oli kyllä kesällä paljon kivempaa. Tiedä häntä. Erilaista ainakin. 

Neulahuovutusta kunnon välineillä

Minulla on Maavillan nettipuodissa Cloverin neulahuovutustuotteita. Päätin sunnuntaina kokeilla niitä itsekin, että tiedän mitä myyn. Neulahuovutin ruusun rintapieltä piristämään. Käytin apuna ruusumuottia, neulahuovutusharjaa, huovutuskynää ja harjan puhdistajaa.

 Mieheni otti ystävällisesti kuvia työskentelystäni, joten laitan tähän vähän kuvausta työvaiheista:

Aluksi täytin muotin karstavillalla.

Seuraavaksi huovutin huovutuskynällä huolellisesti muotin reunoja myöten. Käytin huovutuskynän mukana tulevaa muottihuovutukseen tarkoitettua lisäosaa. En oikein päässyt perille sen tarkoituksesta, mutta työskentely tuntui helpommalta sen kanssa kuin ilman. 

Irroitin välillä työn alustasta ja laitoin toisin päin muottiin, että molemmista puolista tuli napakat.

                                      

Kun olin tehnyt kaikki osat valmiiksi (yhteensä 13 osaa), aloin liittämään niitä toisiinsa. Aluksi yhdistelin kolmella neulalla, mutta otin sitten kaksi neulaa pois huovutuskynästä, koska ohjeessa oli yhdistelty osat yhdellä neulalla. Ainakin lopussa saa tehtyä tarkempaa, kun käyttää vain yhtä neulaa.

                                     

Neulahuovutuksessa kannattaa varoa sormiaan, koska neulat ovat teräviä. Muotin mukana tuli pieni muovilasta, jolla pitelin kiinni osista. Tajusin sitten, kun työ oli valmis, että minulla oli parempikin työkalu ko. tarkoitukseen harjan puhdistajan päässä, mutta ei tullut työskennellessä mieleen.

Välillä puhdistin huovutusalustaa, joskaan puhdistettavia irtovilloja ei juurikaan ollut.

                                      

Ruusu alkaa valmistua.

Valmis ruusu rintapielessä.

Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että superlon on oivallinen neulahuovutusalusta ja harjamainen alusta on turhaa välineurheilua, mutta en ole enää. Huovutusharjan päällä villa tuntui huopuvan melkein ajatuksen voimasta ja työstä tuli tosi napakka. Työskentely oli helppoa ja nopeaa. Tähän asti olen aina viimeistellyt kaikki neulatut tuotteet märkähuovutuksella, koska en ole uskonut, että pelkästään neulatut tuotteet voivat kestää. Ruususta tuli kuitenkin niin hyvä, että sen käyttöön sellaisenaan.

Jos innostuit, niin tuotteita voit käydä himoitsemassa täällä. Helmikuun ajan toimitan tilaukset ilman postikuluja.

Puoti on auki

Lopultakin olen saanut verkkokaupan auki. Myynnissä on jo neulahuovutustarvikkeita, huovutusvilloja, metallilankaisia pussinsulkijoita, koruja ja joitakin huovutustöitä. Päivitän puotia sitä mukaa, kun kerkeän. Meinasi jo usko loppua, kun kaikki tuotekuvat eivät jostain syystä suostuneet latautumaan sivuille. Täytyy kai kaivaa kamera esiin ja ottaa uudet kuvat, jos sitten alkaisi lyyti kirjoittaa.

Olen ollut tällä viikolla aika kiireinen. Olin tiistaina aikaisesta aamusta yömyöhälle Viipurissa. Keskiviikko päivänä opiskelin venäjää Kiteen aikuisopistolla ja illan vietin kansalaisopiston kudontapiirissä. Torstaina kuskasin miestä linja-autoon, lapsia eskariin, kouluun, kerhoon ja sitten vielä pois ja kaiken muun liikenevän ajan olen istunut koneella ja ihmetellyt, että kuinka paljon voikaan olla hommaa yhden vaivaisen nettipuodin pystytyksessä.

Tänään taidan keriä loppuillan nukenhiuksia. Hommasin lenkkimohairia, joka on erinomaista Tilda-askarteluihin. Sitä myydään neljänneskilon vyyhdeissä ja maksaa melkein satasen kilo, joten täytyy olla aika ahkera Tildaaja, että kannattaa hommata koko vyyhti. Laitan verkkokauppaan 10g:n vyyhtejä, josta riittää ainakin yhden nuken tukkaan, jopa kahden. Värejä on vaikka kuinka paljon, joskin minulla on aluksi vain seitsemää erilaista. Otan lankaa useammassakin värissä, jos tarvetta ilmenee.

Huomenna aion huovuttaa. Käsityöt ovat jääneet melkein kokonaan, kun olen tehnyt kaikkea muuta yrityksen eteen. Huovutuksen lisäksi toivon ehtiväni ulos. Ilmat on niin mahtavat, että on melkein rikollista olla sisällä. Laitoin tuohon yläpuolelle pakkaspäivän näkymän meidän "takapihalta". Joskin tuon nähdäkseen joutuu kapuamaan sata metriä rinnettä ylös.

Nettipuodin pystytystä ja suuria suunnitelmia

Ilmoitin yritykseni sivuilla, että avaan nettikaupan tammikuussa. Tuntuu, että vainka kuinka huhkisi töiden parissa, ei tule valmista. Useampi päivä on mennyt siihen, että olen etsinyt myytäviä käsityötarvikkeita eri tukkukaupoista ja laskenut tavaroille hintoja. Päädyin ottamaan myyntiin ainakin neulahuovutustarvikkeita, villoja ja joitain lankoja omien, valmiiden käsitöiden lisäksi. Viime yönä ja tänä aamuna sain useamman tilauksen tehtyä ja nyt vain odottelen toimitusta. Kun tavarat saapuvat, on kaikki purettava, pakattava osa uudelleen, valokuvattava ja kirjoitettava kuvaukset kauppaan. Sitten pitää vielä toivoa, että joku löytää puotiini ja ehkä ostaakin jotain. Jää nähtäväksi!

Sain eilen illalla saunassa ajatuksen, joka omasta mielestäni ainakin oli hyvä. Meinasin ruveta pitämään kotikutsuja tuppereiden, partyliten ja alusvaatekutsujen tyyliin. Minut voisi pyytää esittelemään esimerkiksi neulahuovutustarvikkeita, kaikki saisivat tehdä jonkin pienen jutun (esim. neulahuovutetun korun) kotiin vietäväksi ja tilata samalla minulta tuotteita, jos kiinnostus herää. Saapa nähdä innostuuko kukaan ajatuksesta.

Olen suunnitellut myös kursseja, jotka pidettäisiin naapurin, pian vuokralle tulevalla, mökillä. Niihin voisi huovutuksen lisäksi sisältyä tutustuminen edellä mainitun naapurin lammastilaan, luontaishoitoja, savusauna, nokipannukahvit, rosvopaisti tai loimulohi ym. aktiviteetteja ja elämyksiä. Kursseille voisi osallistua esimerkiksi kaveri- tai työporukalla. Täytynee alkaa valmistelemaan paketteja ja etsiä markkinointikanavia, kun nettipuoti lähtee pyörimään.

Mutta nyt takaisin töiden pariin. Hyvää viikonloppua kaikille!

Haaveilua

Punaisen talon pihassa seisoo vanha kivinavetta, jonka ylisillä on puoti. Puodissa myydään käsitöitä, lankoja ja erilaisia käsityötarvikkeita. Omistajan työtilat ovat samassa yhteydessä, joten asiakkaat voivat nähdä, kuinka valmiit tuotteet syntyvät. Jokaiselle kävijälle tarjotaan halutessa pullakahvit. Välillä joku asiakkaista istahtaa pidemmäksi aikaa myymälässä olevalle sohvalle neulomaan ja turisee mukavia omistajan kanssa. Kylän naisilla (ja miksei myös miehillä) on tapana tulla pitämään päivisin käsityöpiiriä kaupalle, joten puodissa kaikuu usein iloinen puheensorina ja puikkojen kilinä. Silloin tällöin pidetään käsityökursseja kauppiaan tai vierailevan opettajan johdolla ja opitaan kehräystä, risutöitä, huovutusta ja milloin mitäkin. Navettapuoti on enemmän kuin pelkkä kauppa, siellä voi kohdata kyläläisiä ja ohikulkumatkalla olevia turisteja... *Huoh* Mie halluun!!

On ilimoja pielly...

Pakkasta, pimeyttä ja välillä pyryä, siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset. Tämä viikko on mennyt todella hitaasti, vaikka eilinen tuntuikin maanantailta ja nyt ollaan jo perjantaissa. Lapset ovat lomatunnelmissa edelleen. Illalla ei uni meinaisi millään tulla ja aamulla jopa esikoisen joutuu herättämään kouluun, vaikka hän on meidän perheen aamuvirkku ja yleensä aina aamulla kuudelta ylhäällä. Tänään jäi jopa ulkoilu väliin, koska nuorimmainen ei suostunut luopumaan yöpuvustaan ennen yhtätoista ja sitten olikin jo ruoka-aika ja puolilta päivin tuli vieraita. Olen enemmän kuin onnellinen, kun ensi viikolla alkaa ihan oikea arki. Nyt tuntuu siltä, että voisin pikkuhiljaa luopua ylenmääräisestä mässäilystä ja siirtyä normaaliin rytmiin ja kohtuullisen terveisiin elämäntapoihin. Maanantaita odotellessa toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!

Kissakin on omaksunut perheensä laiskat elämäntavat

Joulukuulumisia

Vietimme joulun mummolassa yhdessä veljeni perheen kanssa. Lapsia oli paikalla kahdeksan ja meininki sen mukaista. Joulupukki kävi aattona ja kaikki lapset, yhtä korviaan pitelevää musiikkikriitikkoa lukuunottamatta, lauloivat pukille ja pari uskaltautui syliin asti istumaan. Joulu sujui perinteisissä merkeissä syöden, pelaten ja myös glögiäkin maisteltiin.

Tapanina tulimme kotiin kamalassa lumimyräkässä. Joulun aikaan vesiputket olivat jäätyneet valuvasta hanasta huolimatta ja vesipumpun moottori oli kärvähtänyt siinä samalla. Tapaniksi suunniteltu sohvalla makoilu, kirjan lukeminen ja suklaan mässytys vaihtuivat siis veden hakureissuihin naapurista ja ulkosaunan lämmitykseen ja lumen sulatteluun pesuvedeksi.

Eilinen meni kaupungilla ystävän kanssa laukatessa. Minulle piti löytää iltapuku maakuntajohtajan uuden vuoden vastaanotolle, jonne joudun (tai pääsen?) mieheni avecina. Onneksi puku löytyi ja vieläpä erittäin halvalla, joskin huivi, kengät ja meikit nostivat rahan menoa huomattavasti. Mutta onpahan nyt yksi iltapuku kaapissa roikkumassa myös vastaavan varalle. Aluksi haaveilin iltapuvun huovuttamisesta, mutta kutsu tuli sen verran myöhään, että en viitsinyt enää joulukiireiden keskellä ottaa puvun valmistuksesta stressiä.

Tänään on ollutkin sitten vähän rennompi päivä. Olen tehnyt paperitöitä kylpytakki päällä ja näköjään koko perhe vötkyilee vielä yöpuvuissa, vaikka iltapäivä on pitkällä. Isä ja poika rakentavat nosturia Meccanoista, vanhempi tytär lukee joululahjaksi saamaansa kirjaa ja nuorimmainen kaivelee tavoilleen uskollisena napaansa. Täytynee itse kuitenkin ravistautua irti tästä sunnuntai-fiiliksestä ja lähteä huovuttamaan hattua saunalle.

Joulukylässä

Olin tänään Taitokorttelin joulukylässä myymässä käsitöitä ystävän kanssa. Ihmisiä oli liikkeellä todella vähän. Ehkäpä monia houkuttaa pitkän työviikon jälkeen enemmän ajatus kotiin menosta kuin jouluostoksista, mikä on ymmärrettävää. Huomenna uskoisin (ja toivoisin) ihmisten olevan liikkeellä. Joulukylästä voi helposti hakea itselleen joulumieltä. Miljöö on todella kaunis ja jouluinen pienine myyntikojuineen, ulkotulineen ja lyhtyineen. Tervetuloa!

Syntymäpäivä sairaissa tunnelmissa

Tänään on nuorimmaisen lapsemme 4-vuotispäivä. Sankari aloitti eilen Tamiflu-kuurin ja 8-vuotias isoveli liittyi joukkoon tänä aamuna. Ei auttanut reilu viikko sitten koulussa laitettu piikki, vaan tauti ehti iskeä siitä huolimatta. Nyt siis juhlimme neitokaisen syntymäpäivää sohvan pohjalla elokuvia katsellen. Tällä hetkellä on menossa Keksijäkylän Lotta, seuraavaksi on jo valittuna Uppo-Nalle. Lahjaksi annoimme tyttärelle jo pari kuukautta himoitsemansa Hello Kitty -peilin, joka olikin oikein mieluisa. Kyllä sillä kelpaa söpöläisen itseänsä peilailla.

Porsaita äidin oomme kaikki

Olin viime viikon yrittäjäkurssilla. Kurssi olisi vielä jatkunut tämän viikon ajan, mutta jouduin tänään käymään lääkärissä lauantaina alkaneen ahdistavan yskän vuoksi ja lääkäri antoi lääkkeiden lisäksi sairaslomaa sunnuntaihin asti. Oman taudin vielä kestäisi, mutta tyttö 6v. meni aamulla terveenä eskariin ja yhdentoista aikaan sieltä soitettiin, että tytölle oli noussut äkillisesti kuume ja oli alkanut yskittää kovasti. Lääkäri onneksi otti meidät molemmat vastaan samalla kertaa ja antoi tyttärelleni Tamiflu-kuurin. Sikalentsukoekin otettiin. Vastaus tulee perjantaina. Toivotaan, että siihen mennessä tauti on jo historiaa.

Laitan tänne tonttusen kurkkimaan joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi, koska uusia kuvia en sattuneista syistä ole jaksanut ottaa. Kuvassa tekemäni pannumyssy, eikä suinkaan saunahattu, kuten kaikilla messuilla erheellisesti luullaan. :)

Tähtitehdas

Olen pyörittänyt pienimuotoista latvatähtitehdasta. Innostuin jouluisista askarteluista, kun maassa oli hanki ja järvikin melkein jäässä. Nyt ei ole jouluisista fiiliksistä enää tietoakaan, kun kaikki on mustaa ja märkää.

Tähtitehdas jatkaa kuitenkin, koska olen menossa taitokorttelin joulukylään, pieneen sievään mökkiin, myymään käsitöitäni 11.-12.12. Tervetuloa moikkaamaan, jos eksytte paikalle.

Isänpäivän viettoa

Tänään piti taas tehdä töitä, vaikka isänpäivä olikin ja flunssa tuntuu näivertävän sisuksissa. Huovutin pienen liivin, lähinnä nähdäkseni, paljon siihen kuluu aikaa ja täytyy todeta, että ihan tarpeeksi. Työskentely tuntui tökkivän, vaikka lopulta valmista syntyikin.

Päivä parani huomattavasti, kun kävin istuskelemassa ulkosaunan leppeässä lämmössä. Saunan päälle söimme leivinuunissa hautunutta, naudan suikalelihasta tehtyä kastiketta, hunajalla ja smetanalla höystettyjä suolakurkkuja sekä palan painikkeeksi punaviiniä. Jälkiruoaksi nautimme puolukka-piparkakkurahkaa.

Yritin tehdä muutaman joulukortinkin, mutta ilmeisesti veri kiersi pään sijaan mahassa ja totesin homman mahdottomaksi. Nyt siis sohvalle hetkeksi ja sitten nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta laittamaan lapsia taksiin.

Hyvää isänpäivän loppua kaikille isille ja ukeille! Tosin luulen, että harva mies on jaksanut tänne asti postausta lukea, jos on jostain syystä blogiini eksynyt... =)

Saunatonttu saa paikan

Tänään nuorimmainen meni päiväksi ystävälleni hoitoon, että saan huovuttaa. Työskentelen ulkosaunalla, joten ennen varsinaisten hommien aloittamista on lämmitettävä vesi padassa ja pantava kiukaan alle tulet. Jostakin syystä sain tuhrattua melkein kaksi tuntia arvokasta työaikaa tulien sytyttämiseen. Lopulta, kun korvistani sauhusi savua ja kipinät lentelivät silmistä, onnistuin. Sain villan jämistä pari työtä tehtyä. Toisen luulin menneen pipariksi, kunnes tajusin, että siitä saattaakin syntyä jotain todella mukavaa, jota en olisi älynnyt ilman epäonnistumista. Ehkäpä jo huomenna voin esitellä aikaansaannokseni, ellei lopputulos ole fiasko. Siinä tapauksessa hautaan työn jonnekin laatikoiden syövereihin, enkä hiisku siitä teille sanaakaan.

Alku aina hankalin...

Blogini on ollut luotuna jo useita kuukausia, mutta tekstiä en ole saanut aikaiseksi. Ehkä suurin itselleni keksimä tekosyy olla kirjoittamatta oli se, että poikalapsi rikkoi vahingossa kameran alkukesästä, enkä näin ollen voinut ottaa kuvia blogiani varten. Viime viikolla hankin kuun alussa perustamalleni käsityöyritykselle kameran, joten sekin tekosyy poistui.

Tämä päivä on mennyt töitä tehdessä. Aluksi lämmitin ulkosaunan ja huovutin siellä yhden pussin. Huomasin, että kaikki luonnonväriset villat alkavat olla loppu, joten täytyy pikimmiten suunnata villakauppaan. Toinen vaihtoehto on mennä pesemään naapurin lampurin kanssa villoja ja viedä ne karstattavaksi paikalliselle pienelle villasirkukselle. Ehkäpä se olisi mukavampi vaihtoehto ja tulisi samalla hoidettua sosiaalisia suhteita.

Kun sain huovutushommat valmiiksi, aloin työstää yritykseni kotisivuja, joista kuulette myöhemmin lisää. Mies ystävällisenä ihmisenä (tai ehkä rakkaudesta uuteen kameraan) otti ulkona kuvia valmiista tuotteista. Lapsityövoimaa käytettiin mallin töissä ja kissakin telläsi itsensä kuviin mukaan. Ihan tuottelias päivä siis ollut jo tähän mennessä. Taidan kuitenkin pomottaa itseäni vielä sen verran, että ompelen muutaman huopapussukan valmiiksi kynttilän loisteessa, glögiä nautiskellen.